Keski-Suomen liiton blogi

Suomen talouden tulevaisuus on sankan sumun peitossa. Kukaan ei tunnu tietävän milloin ja missä kaivattu kasvu alkaa. Jatkuva rakennemuutos on haastanut suomalaisen hyvinvointimallin.

Suomi ja erityisesti Keski-Suomi tarvitsevat lisää yksityisen sektorin työpaikkoja, investointeja ja menestyviä yrityksiä, jotta nykyinen hyvinvointi voidaan säilyttää. Tavoitteet saavutetaan kun meillä on vientiä ja menestyviä yrityksiä sekä tehokas julkinen sektori. Uutta kasvua syntyy jatkossa eniten yritysten osaamisesta ja innovaatioista. Mielestäni EK on oikeassa, kun se on todennut: "Julkisen sektorin ei pidä omilla toimillaan valita tulevaisuuden menestysaloja eikä menestysyrityksiä. Sen tehtävänä on luoda hyvä toimintaympäristö kaikelle yritystoiminnalle. Taloudessa pitää luottaa yritysten kehittymiseen."

Rakennemuutoksissa on aina myös jotain hyvää. Kriisi pakottaa tarkastelemaan vanhoja toimintatapoja ja nostaa esille tehokkaampia uusia malleja. Uskon, että antamalla vastuuta enemmän yrityksille saadaan aikaan tehokkaampaa toimintaa.

Aluekehittämiseen tarvitaan uusi kehittämismalli. Se voisi olla M. Porteria mukaillen "vanhasta uuteen". Uusi malli korostaa hyvinvoinnin luomista, vanha sen jakamista. Uuden mallin perusta on yksityinen sektori, vanhan valtion ja kuntien organisaatiot. Uusi malli korostaa kannattavaa liiketoimintaa, vanhassa tuettu liiketoiminta on vahvasti läsnä. Uudessa mallissa yritykset ovat vientiin orientoituneita, vanhassa mallissa yritykset palvelevat paikallisia yhteisöjä ja liiketoimintoja. Uudessa mallissa taitavat ja kokeneet yksilöt osallistuvat liiketoiminnan kehittämiseen, vanhassa julkisen toiminnan kehittämisellä on suurempi huomio. Uudessa mallissa toteuttamisesta vastaavat yksityisen sektorin toimintaorganisaatiot, vanhassa yhteiskunnan ylläpitämät organisaatiot.

Uusi malli Keski-Suomessa

Keski-Suomessa on jo syntynyt uuden mallin kaltaista toimintaa: HUBIK yhteisö Keuruulla on hyvä esimerkki tästä yrityslähtöisestä kehittämistavasta. Toinen hyvä esimerkki uudenlaisesta kehittämisestä on businessenkelitoiminta (Business Angels Finland Oy), jossa kokeneet ja vaurautta hankkineet yrittäjät sijoittavat pääomiaan uusiin innovatiivisiin yrityksiin. Myös yliopiston ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat perustaneet oman yrittäjäyhteisön opiskelijoille - JES, Jyväskylä Entrepreneurship Society. Lisäksi Keski-Suomen matkailuyritykset tekivät yhdessä uuden yrityslähtöisen strategian ja ovat sitoutuneet toteuttamaan sen yhdessä.

Tällaista yrityksistä ja alhaaltapäin kumpuaavaa toimintaa tarvitaan ehdottomasti lisää. Toivottavasti tulevalla ohjelmakaudella on paljon nykyistä vähemmän julkisia kehittämishankkeita ja enemmän toimintaa yrityksissä.

Suomi ja koko Eurooppa valmistautuu uuteen EU ohjelmakauteen 2014-2020 mielenkiintoisissa tunnelmissa. Euroopan talous yskii eikä kasvua ei ole näkyvissä muutamaan vuoteen. Kasvua on haettava uudella tavalla. Nykyinen hankevetoinen kehittämismalli ei toimi.

Suomi on ollut EU:n jäsenenä vuodesta 1995 lähtien. Siitä saakka täällä on käytetty miljardeja euroja monenlaiseen kehittämiseen. Tämän talven aikana julkisvetoisen kehittämisen tuloksellisuudesta on tehty useita selvityksiä. Viime päivinä tikun nokkaan on nostettu strategiset huippuosaamiskeskittymät eli SHOKit. Muutama viikko sitten esiteltiin selvityksiä, joissa todettiin, että EU:lta saatu kehittämisrahoitus ei ole saadun rahan arvoista. Tämä on mielenkiintoinen ja uusi laskutapa. Tutkimuksen mukaan EU:lta saatu miljoonan kehittämisraha ei ole välttämättä miljoonan arvoinen vaan sen arvo voi olla jopa täysi nolla.

EU:n myötä meille on syntynyt oma kehittäjä- ja hankevetäjien verkosto, joka on ollut täysin riippuvainen EU-rahoituksesta.  Hankemaailma näyttää elävän tutkimusten mukaan omaa elämänsä ja siihen on syntynyt jopa oma kieli ja omat pelisäännöt. Tästä on hyvänä esimerkkinä se, että hankkeen kannalta tärkein uutisoitava asia on saatu rahoituspäätös ja että hankkeen päätulos on uusi hanke. Monesti tuntuu, että kyse on kehittämisen edistämisen jalkauttamisesta eli täydestä hölynpölystä.

Remontin paikka

Nyt on aika remontoida koko hankemaailma täysin uusiksi. Jos saisin itse päättää, niin laittaisin jokaiselle hankkeelle pakolliseksi yritysvaikutusarvioinnin ennen ja jälkeen. Toiseksi lyhentäisin hankkeiden kestoa korkeintaan kahdeksi vuodeksi. Nykyisin hankkeet jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat usean peräkkäisen hankkeen johdosta jopa kymmenen vuotta.  Kolmanneksi vaatisin jokaiseen hankkeeseen omarahoitusosuutta 50 %. Näin varmistettaisiin, että hakijaorganisaatio on itse sitoutunut riittävästi toimintaan ja hankkeen jälkeiseen aikaan. Pahimpia esimerkkejä ovat 100 %:lla rahoitetut omat hankkeet. Neljäntenä teesinä ottaisin käyttöön tulospalkkion eli hanke saisi niukan perusrahoituksen ja mikäli tulokset saavutetaan tai ylitetään, niin maksettaisiin tulospalkkiota. Nyt hankkeille myönnetään jatkoaikoja, jotta rahat saadaan käytettyä.

Nyt on suuri vaara, että tulevia hankerahoja käytetään normaaliin toimintaan, kun kaikki tahot säästävät ja pyrkivät naamioimaan normaalin toiminnan hankkeiksi. Hankerahoitus pitää palauttaa takaisin siihen mihin se on tarkoitettu: hankkeilla pitää tehdä pysyvä muutos, joka otetaan käyttöön hankkeen päättymisen jälkeen. Tämä periaate tulee pitää kirkkaana mielessä uuden ohjelmakauden toteutusta mietittäessä. Onneksi kehittämisrahat vähenevät ja hyvistä hankkeista voidaan valita vain parhaimmat rahoituksen piiriin. Parhailla hankkeilla voimme tehdä muutoksia jopa nopeastikin.

Rahoittajia, päättäjiä ja yrityksiä kiinnostavat eniten saavutetut tulokset eivätkä hankkeet sinänsä. Keski-Suomessa päätuloksina pitää olla uudet yksityisen sektorin työpaikat, uudet yritykset sekä uudet vientitulot. Näitä tavoitteita täyttäviä hankkeita valmistelen ilomielin rahoituskelpoisiksi myös tulevalla ohjelmakaudella.

Olen törmännyt viime vuosina useasti seminaareissa, yleisötilaisuuksissa ym. tilanteisiin, missä yksi tai useampi kuulija hymähtää alustajan esitykselle tai mielipiteiden esittäjille. Olen saanut vaikutelman, että niihin ei uskota, niitä väheksytään. Olen ihmetellyt tätä jo pitkään. Miksi on näin?

Asioista voi olla ja saakin olla eri mieltä. Keskustelut, väittelyt ja erilaiset mielipiteet ovat tervetulleita. Niiden sisältöä pohtimalla viedään eteenpäin tätä maakuntaa ja yhteiskuntaa. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä asiaa näin, vaan ovat omaan mielipiteeseensä lukkiutuneita, ovat sen "sokaisemia". He vähättelevät erilaisia näkemyksiä ja niiden esittäjiä.

Toisaalta näyttää myös siltä, että nämä eri näkökulmia edustavat ihmiset tulevat hyvin toimeen keskenään, osaavat keskustella, naureskella ja vaihtaa sävyisästi mielipiteitä. Haluaisin, että joku sosiaalisista vaikutuksista tai psykologiasta kiinnostunut tutkija tekisi tästä paradoksista tutkimuksen.

Toisen mielipiteen kunnioittaminen ja huomioiminen on tärkeää myös työyhteisössä. Se herättää luottamusta ja sitoutumista yhteisiin päämääriin. Yhteiseen hiileen puhaltaminen lisääntyy ja työtoverin mielipiteen huomioiminen luo turvallisen, lämpimän ja luottamusta herättävän työilmapiirin.

Nuorena tutkijana, matkustaessani junalla Helsingistä Turkuun, tapasin yhden 1900-luvun suurimmista länsimaisista ajattelijoista. Kulkiessani junan käytävällä, huomasin istumassa Henrik von Wrightin. Kävelin ohi ennen kuin tajuntaani piirtyi, kuka siinä istuikaan. Tajusin, että tätä hetkeä ei voi sivuuttaa ja palasin takaisin. Pyysin anteeksi häirintääni, kerroin kuka olin ja mitä tutkin. Kysyin, voinko esittää hänelle yhden kysymyksen?  Myöntävän vastauksen saatuani kysyin: "Mikä tässä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on oleellisinta?"

Von Wrightin vastaus oli: "Kuule poikani, kunnioita toisen mielipidettä."

Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä, jotta ikääntyvän hyvinvointiyhteiskunnan palvelut voidaan rahoittaa tulevaisuudessakin. Talouskriisin väistyttyä meitä uhkaa myös työvoimapula, jolloin kilpailu motivoituneesta ja osaavasta työvoimasta kiihtyy.  Erityisten tärkeitä hyvä työilmapiiri, yhteisöllisyys ja työelämän joustavuus ovat nuorille työntekijöille. Organisaatiot joutuvatkin panostamaan yhä enemmän työhyvinvointiin ja työilmapiirin parantamiseen.

Nykyisin jokainen kunta, seutu ja maakunta tekevät näyttäviä kiiltävälle paperille painettuja matkailuesitteitä, joita jaetaan erilaisilla messuilla. Lisäksi seudut järjestävät matkatoimistoille tutustumismatkoja alueilleen.  Uusimpien tutkimusten mukaan tämän tapa on aivan turha. Rahat menevät hukkaan, koska asiakkaat eivät enää lue painettuja esitteitä. He eivät hae messuilta matkakohteita ja he eivät varaa matkoja enää matkatoimistoista.

VAROITUS: tämä teksti sisältää vielä vahvistamatonta tietoa kunnallisvaalien tuloksista. Lukijan tulee suhtautua seuraavassa esitettyihin ajatuksiin sillä varauksella, että kunnallisvaalien tulosten tarkastaminen on vielä käynnissä. Toisin kun elokuvissa, teksti ei kuitenkaan sisällä  juurikaan tuotesijoittelua.

Vanha työkaveri esitteli minut uudelle: "Tässä on talon pilkunviilaaja ja kielipoliisi."
Myönnetään, mutta on kuitenkin tunnustettava, että mitä kauemmin näissä töissä puurtaa, sitä enemmän kielikorva tuppaa kuuroutumaan ja "kielisilmä" sokeutumaan tekstin tuottamisessa.

Osa lukijoista varmaan tietää ja on lukenutkin Eric Maria Remarquen ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvan kirjan Länsirintamalta ei mitään uutta (Im Westen nichts Neues).

"Ei mitään uutta", voidaan sanoa myös turvetta ja tuulivoimaa koskevan kolmannen vaihemaakuntakaavan ehdotusvaiheen lausunnoista ja muistutuksista.

Jos olisin diktaattori, määräisin kaikki ihmiset voimaan hyvin. Lapset olisivat onnellisia ja aikuiset tasapainoisia; työntekijät luovia ja motivoituneita.

Moni yritysjohtaja saattaa ajatella samoin. Hän on kuullut jo moneen kertaan, että vain luovat ja innovatiiviset työyhteisöt menestyvät tulevaisuudessa. Pitäisi enää tietää, miten sellaisia työyhteisöjä tehdään.

Jos työpaikan toimintakulttuuria halutaan muuttaa entistä luovemmaksi, jotain pitää tehdä eri tavalla kuin ennen. Valtakunnallinen TAIKA-hanke kokeilee ja tutkii, miten taiteeseen perustuvat menetelmät voisivat toimia muutoksen katalysaattorina.

Jälleen alkoi kesäloma! Raskaan lukiovuoden jälkeen ensimmäinen lomaviikko tuntui oudolta. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää kokeita, joihin lukea tai pitkän matikan tehtäviä, joita laskea. Vihdoin sai rentoutua. Kaikki kaveritkin tuntuivat olevan muualla tai töissä. Makasin kotona ja uusi Fatboy-säkkituoli, Facebook ja Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen tulivat vähän turhankin tutuiksi.

Kyllä tuli ikävä Abba-yhtyettä ja heidän musiikkiaan, kun kuuntelin Euroviisuja. Niin oli keinotekoista, konemaista ja vetämätöntä. Tämä Abba-ihannointini liittyy tietysti siihen, että olen Abba-ajan nuori. Jollakin voi olla ihanteena Beatles ja George Harrison, Eppu Normaali, Durade tai jopa Dallapee.

Euroviisut liittyvät kevääseen jolloin luonto herää ja suomalainen tanssilavakulttuuri alkaa kukoistaa. Abba ja muut hitit soivat 3-4 kuukauden ajan. Keski-Suomikin tarjoaa näitä kesälavoja. Niitä pyörittävät kesästä toiseen urheiluseurat, nuorisoseurat jne. Ja tämä kaikki pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin. Tälle täytyy joka lavalla soittaa oma lavatanssi.

Keski-Suomessa tällaisia eläviä ja suosittuja lavoja ovat mm. Hangan lava, Kuikan lava ja Kukonhiekka. Oma suosikkini on Haapamäen Höyryveturipuisto.

Osa meistä Keski-Suomen liiton väestä on vieraillut pariinkin otteeseen todellisessa idyllissä, Hilmonkosken lavalla Kannonkoskella. Tästä on jäänyt meille elämänikäiset ihanat muistot. 

Lavatansseissa ei kannata jäädä seinäkoristeeksi vaan rynnätä heti hakemaan tanssipartneria kun musiikki alkaa. Tanssi tuo liikunnan ohella myös henkistä hyvinvointia. 

Kohti suomalaista tanssilavakesää Abban ym. tahdissa, koska "sommaren är kort".

Keskisuomalainen koulutus- ja kehittämisalan yritysverkosto EduCluster Network osallistui maaliskuussa koulutusmessuille Puolassa. Edukacja-messut järjestettiin 17. kerran Swietokrzyskien maakunnassa Kielcen kaupungissa, jonka messukeskus on keskisen Itä-Euroopan kolmanneksi vilkkain messukeskittymä. Swietokrzyskie on Keski-Suomen maakunnan pitkäaikainen yhteistyöalue, joten kutsu messuille otettiin ilolla vastaan. Messut olivat yhdistelmä suomalaisia Educa- ja Next Step -messuja. Toisin sanoen, messuilla esiteltiin sekä nuorten koulutustarjontaa että koulutus- ja osaamisalan uusimpia tuotteita ja kehittämispalveluita. EduCluster Network oli mukana esittelemässä suomalaista koulutuksenvientiä ja keskisuomalaista osaamista.

Keski-Suomen matkailun kehittämisessä tapahtui iso muutos vuonna 2005. Yritykset olivat kyllästyneet matkailun kehittämishankkeisiin, jotka eivät johtaneet todellisuudessa mihinkään kehitykseen. Palaute yrityksiltä oli niin voimakasta, että asialle oli tehtävä jotain.

Keski-Suomen matkailuparlamentissa päätettiin muuttaa kehittämisen tapaa. Uuden strategian pohjaksi valittiin yrityslähtöisyys sekä vetovoimaisten matkailukeskusten kehittäminen. Matkailuparlamentissa pidettiin kädennostoäänestys asiasta. Yritykset olivat uuden strategian kannalla ja hankevetäjät kannattivat julkisvetoista mallia.

Muutos ei jäänyt pelkästään puheen tasolle. Jokaiselle keskisuomalaisille matkailukeskukselle laadittiin kehittämissuunnitelmat ja mikä parasta näitä suunnitelmia on toteutettu ahkerasti. Keski-Suomen matkailukeskuksiin on investoitu vuosina 2005 - 2012 liki 200 miljoonaa euroa ja pääosin ilman minkäänlaista julkista tukea. Investointien myötä yritysten liikevaihto on kasvanut 24 prosenttia vuodesta 2006 ja majoitusvuorokausien määrä 15 prosenttia.

Illalla 27.2.2012 noin puoli kymmenen aikoihin näin Keljossa taivaallisen tanssin. Läntiselle taivaalle puhkesivat hetkeksi kauniit revontulet. Ne tanssivat komeammin kuin kukaan koskaan viihdeohjelmassa "Tanssii tähtien kanssa". Tätä ilotulitusta kesti hetken. Puolihulluna Lapin ystävänä olen toki nähnyt näitä tansseja ennenkin. Juhliessani 50-vuotista elämäntaivaltani päivä huipentui yöllä Äkäshotellin pihassa, jolloin taivaan tulet valaisivat koko maiseman ja rätisivät kuuluvasti - taisivat onnitella minua ;-)