Illalla 27.2.2012 noin puoli kymmenen aikoihin näin Keljossa taivaallisen tanssin. Läntiselle taivaalle puhkesivat hetkeksi kauniit revontulet. Ne tanssivat komeammin kuin kukaan koskaan viihdeohjelmassa "Tanssii tähtien kanssa". Tätä ilotulitusta kesti hetken. Puolihulluna Lapin ystävänä olen toki nähnyt näitä tansseja ennenkin. Juhliessani 50-vuotista elämäntaivaltani päivä huipentui yöllä Äkäshotellin pihassa, jolloin taivaan tulet valaisivat koko maiseman ja rätisivät kuuluvasti - taisivat onnitella minua ;-)

Keljossa näkemäni revontulet palauttivat minut maan pinnalle. Luonto näytti kauneutensa ja äärettömyytensä. Sen edessä voi vain hiljentyä. Aluesuunnittelu, aluekehittäminen, edunvalvonta, kaavoitus, ne kaikki vaipuivat mikroskooppiseen pienuuteen tämän luonnonilmiön rinnalla. Muistui mieleeni tätini miehen sanonta minulle aikanaan, että "touhua sinä poika täällä vaikka kuinka, muistoksi jää vain kivi joka kestää sekunnin tässä ajan lyhyessä historiassa".

Joskus tuntuu siltä, että nämä suunnitteluprosessit kestävät ikuisuuden tässä ajan lyhyessä historiassa. Maakunnan tahtotilaa kuvaavan maakuntasuunnitelman linjaukset piirtyvät välillä turhankin hitaasti kaavoihin tai toteutukseen. Liian usein ne myös unohdetaan ajankohtaisten, välillä toki tärkeiden, asioiden rinnalla. Välillä ei voi välttyä ajatukselta, että kun jossain päin puska heilahtaa, sinne mennään hetkeksi sitä heiluttamaan ja sitten siirrytään seuraavan puskan heilutukseen. Oleellisiin asioihin panostaminen ja pitkäjänteisyys unohtuvat.

On hyvä pysähtyä välillä miettimään töittensä merkitystä ja tärkeyttä. Itse teen sitä epäsäännöllisen säännöllisesti.