Osa lukijoista varmaan tietää ja on lukenutkin Eric Maria Remarquen ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvan kirjan Länsirintamalta ei mitään uutta (Im Westen nichts Neues).

"Ei mitään uutta", voidaan sanoa myös turvetta ja tuulivoimaa koskevan kolmannen vaihemaakuntakaavan ehdotusvaiheen lausunnoista ja muistutuksista.

Kaavan vastustajat lymyävät edelleen luonnosvaiheen "juoksuhaudoissa". Kaavan valmistelijat ja maakuntahallitus sen sijaan "vetäytyivät" merkittävästi luonnosvaiheesta ehdotusvaiheeseen: kaavasta poistettiin useita turvetuotantoon soveltuvia soita ja lisäksi turvetuotantoa koskevia suunnittelumääräyksiä täsmennettiin.

Ainakin yksi merkittävä muutos on kuitenkin tapahtunut kaavan luonnosvaiheesta ehdotukseen: kuntien asenne on lieventynyt turvetuotantoon soveltuvien alueiden osalta. Noin kolmasosa kunnista ei hyväksy ehdotuksessa esitettyjä turvetuotantoon soveltuvia alueita, kun luonnosvaiheessa lähes kaikki kunnat vastustivat.

Osa kunnista vaatii turvetuotannon vesistöön kohdistuvan kuormituksen vähentämistä. Joidenkin kuntien mielestä tuotannon tulisi olla täysin päästötöntä tai tuotanto ei saa lisätä alueelta luontaisesti vesistöön tulevan kuormituksen määrää. Myös kaikkia sellaisia toimintoja vastustetaan, jotka lisäävät luonnonhuuhtoutuman ylittävää vesistökuormitusta soilta ja muilta turvemailta. Viimeinen vaatimus koskee ilmeisesti myös suo- ja turvemaiden metsätaloutta, vaikka sitä ei kaavassa käsitelläkään.

Toisaalta turvetuotantoa pidetään myös positiivisena asiana, koska palautteissa tuodaan esiin myös turvetuotannon tarve kotimaisena energialähteenä ja turpeen tarve tulevaisuudessa.

Tuulivoimaa kannatetaan, kunhan...

Tuulivoiman osalta pätee otsikon "ei mitään uutta". Nimby-ilmiö on edelleen voimissaan: tuulivoima hyväksytään kunhan se ei tule minun takapihalleni (not in my backyard).

Sen sijaan kaavan vahvistava viranomainen, ympäristöministeriö, on jokin aika sitten muuttanut hieman linjauksiaan tuulivoimaan liittyvien maisemaselvitysten ja voimalinjojen yhteystarpeiden osalta. Uutena asiana voidaan pitää maisemarakenteen yleispiirteistä tarkastelua, vaikka se tulee pääpiirteittäin esiin jo maakunnallisten ja valtakunnallisten luonnon- ja kulttuuriympäristöjen kautta. Voimalinjojen yhteystarpeiden osalta tulee tietää niiden tarkat liityntäkohdat tuulivoimapuistoon ja voimansiirtoverkkoon. Jos niitä ei tiedetä, yhteystarpeita ei tule kaavassa esittää.

Kaavoittajan sanoma voidaan kiteyttää Suomen Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin lausuntoon, joka on ymmärtänyt kaavoittajan tavoitteet sekä turvetuotannon että tuulivoiman suhteen seuraavasti: "Vaihemaakuntakaavan hyväksyminen puutteellisenakin on vähemmän huono vaihtoehto luonnon- ja ympäristönsuojelun kannalta kuin kaavan kokonaan hylkääminen ja turvetalouden jatkuminen nykyisellään ilman kaavamääräyksien jarrua." Lisäksi lausunnossa todetaan: "Tuulivoimapuistoalueiden määrä väheni 13:sta 9:ään (luonnoksesta ehdotukseen) - tuulivoimapuistojen määrää tulisi päinvastoin lisätä."