Keski-Suomen maakuntatunnukset

 

METSO - MAAKUNNAN TUNNUS JA MAAKUNTALINTU

                                                           

Metsotunnusta on käytetty maakunnan ja myös maakunnan liiton tunnuksena 1950-luvulta saakka. Alkuperäisen metsotunnuksen suunnitteli taiteilija Ahto Numminen v. 1951. Läänintaiteilija Markku Asunta piirsi nykyisin käytettävän metsotunnuksen v. 1975. Maakunnilla on erikseen nimetyt maakuntalintunsa. Metso hoitaa myös tämän tehtävän Keski-Suomessa.

Painokelpoinen versio Keski-Suomen metsosta (TIF)
Painokelpoinen versio Keski-Suomen metsosta (EPS)

 

KESKI-SUOMEN VAAKUNA

 

                                                  

Maakuntavaltuuston v.1995 hyväksymässä ja kansallisarkiston vahvistamassa vaakunassa on hopeisessa kentässä musta, punavaruksinen soidinmetso.

 

 

KESKI-SUOMEN VÄRIT: MUSTA - VALKOINEN - PUNAINEN

Keski-Suomen värit ovat peräisin Keskisuomalaisen osakunnan nauhasta. Värit - musta, valkoinen ja punainen - päätettiin Keskisuomalaisen osakunnan kokouksessa 15.2.1932.

Värikoodit: punainen: PMS 185, hopea: PMS 877 metalli. Hopeaa käytetään valkoisen metallivärisenä vastineena.

 

KESKI-SUOMEN LIPPU

                                          

• lippu 200 x 200 cm
• kantolippu 120 x 120 cm

PÖYTÄSTANDAARI

Maakunnan standaari on perinteinen malli, jossa on alhaalta kolmisakarainen valkoinen kangaspohja sekä kuva-aiheena perinteinen maakunnan metso.

 

MAAKUNNAN ISÄNNÄNVIIRI

                                    

Maakunnan isännänviiri on musta-valko-punainen pystysuunnassa alaspäin kapeneva viiri, jonka yläosassa on metsotunnus.

Viiriä myynti:
Keski-Suomen Nuorisoseurain Liitto 
Asemakatu 6, 40100 Jyväskylä
P. 014-613 434, sähköposti: keski-suomi[at]nuorisoseurat.fi

 

 

MAAKUNTAKUKKA: Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare)

                                              

Päivänkakkara on paisteisten ketojen ja niittyjen kukka. Sopivien kasvupaikkojen vähentymisestä huolimatta päivänkakkara on Keski-Suomessa edelleen yleinen, mutta suuria kasvustoja tapaa enää harvoin. Useimmiten päivänkakkara kukoistaakin vähäisellä ketokaistaleella pellon tai tien pientareella, missä se säilyy tehokkaan siementuotantonsa ansiosta.

 

MAAKUNTAKALA: Järvitaimen

                                 

Järvitaimen on täysikasvuisena 60-80 cm pitkä, mutta voi kasvaa 110 cm:n pituiseksi ja 22-23 kilon painoiseksi. Kasvu eri järvissä vaihtelee suuresti ravinnon saannista riippuen. Suomessa järvitaimenta tavataan kaikissa suurimmissa järvissä aina Inarinjärven pohjoispuolelle saakka.

 

MAAKUNTAKIVI: Dioriitti

 

                                                   

Dioriitti on graniitin kaltainen syväkivi, jossa on 2/3 maasälpää ja 1/3 tummia mineraaleja, eniten sarvivälkettä. Dioriittia on louhittu rakennuskiveksi Jyväskylän lähellä, Viitasaarella ja Korpilahdella. Väriltään se on harmaa, mutta kiillotettuna lähes musta.

 

MAAKUNTALAULU: Keski-Suomen kotiseutulaulu

Säv. Ivar Widéen, san. Martti Korpilahti

Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat.
Ah, polut korpia kiertävät kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat!
Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen.
Vuorien huippujen kauneus ylhä; ah, kotiseutua muistoineen.

Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, siis sitä suottako kiittelisin?
Täällähän aukeni ens’ elon huomen, tänne ma toivon hautanikin.
Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittamaton.
Tänne, ah, tänne on kaipaus kerta; täällä on kaikki mi kallista on!

Laulun nuotit (Keski-Suomen historia III, s. 13)

 

 

MAAKUNTANISÄKÄS: Metsäjänis

                                                        

Kuntaliiton verkkosivujen mukaan metsäjänis kuuluu Keski-Suomen tunnuksiin. Virallista päätöstä asiasta ei ole tiedossa. Jos joku tietää valinnasta enemmän, pyydetään ottamaan yhteyttä: kirjaamo[at]keskisuomi.fi