Hirveen hyvä idea!

Susanna ja Jouko Partio perustivat Himoksen kupeeseen cateringyrityksen vuonna 2006. - Kysyttiin, mitä Himokselta puuttuu ja cateringille oli kysyntää.

Partion pariskunta alkoi toimittaa Himoksen mökkeihin aterioita, aamiaisista gourmét-illallisiin. Keittiö oli Sammallahden koululla. Sitten Partiot päättivät remontoida Susannan lapsuuskodin maalaisgourmét -ravintolaksi. Komea hirsinen Heinäselän talo Jämsän Vaherissa, mutkaisen hiekkatien varressa, muuttui Hirvikartanoksi.

Tuotteistamiseen ja kiinteistön remontointiin saatiin lisäpotkua EU-tuesta. Keski-Suomen TE-keskus (nykyinen ELY-keskus) myönsi hankkeisiin rahoitusta Manner-Suomen maaseutuohjelmasta.

- Investointituki oli 25 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista, mutta varmaan yhtä tärkeää oli henkinen tuki: se että TE-keskuksessa  uskottiin meidän ideoihin, Susanna Partio kiittää.

Mutta vielä puuttui vetonaula. Mikä erottaisi maalaisravintolan lukuisista muista samantyyppisistä?
Strutseja? – Ei.
Poroja? – Ei.

Hirvitarhasta vetonaula

Himoksen yrittäjien yhteisellä opintoretkellä Ruotsissa syksyllä 2007 ”se jokin” kirkastui Susannalle. Korpitaipaleella Uumajasta Åreen linja-autonkuljettaja kertoi matkan varrella olevasta hirvitarhasta – ja idea lähti Susannan päässä Suomeen. Jouko syttyi asialle nanosekunnissa ja pian hirvitarhaideasta seurasi paperisota. Lupa-asioissa lähdettiin lääninhallitukseen ja tukiasioissa jälleen TE-keskukseen.  Yhteyksiä luotiin myös Ähtärin, Ranuan ja Korkeasaaren eläintarhoihin sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskukseen.

Aikanaan asiat loksahtelivat paikoilleen. Hirvitarhalle saatiin luvat ja TE-keskus myönsi tähänkin hankkeeseen 25 prosentin EU-tuen. Joulukuussa 2008 Suomen ensimmäinen hirvitarha sai ensimmäisen asukkaansa: Annikki –neito muutti Hirvikartanoon Ähtäristä.  Maaliskuussa 2009 haettiin Ranualta poikaystävä, Matti Esko, joka on nyt suloisen hirvivauvan isä.

Työtä se teettää

Omistajapariskunta painaa pitkää päivää Hirvikartanossa.
- Susanna on pomo ja minä halpatyövoimaa, virnuilee Jouko. Myös jälkikasvu auttelee sekä tarhalla että ravintolassa. Yritys työllistää lisäksi kaksi työntekijää ympäri vuoden ja sesonkiaikana kuusi lisää.

Asiakkaista yli puolet tulee Himoksesta, yhdeksän minuutin automatkan päästä.
- Venäläisvieraiden osuus on iso, varsinkin euroissa mitattuna, arvioi Susanna Partio, meillä käy pietarilaisia vakioasiakkaita kerran kuussa läpi vuoden.
- Kun tupa on täynnä, joutuu tarjoillessa vaihtamaan kieltä samalla kun pyörähtää pöydästä toiseen, kuvailee Jouko Partio. Kerrankin tuossa seinän vieressä oli pitkä pöytä ranskalaisia, tässä istui virolaisia, tuolla venäläisiä ja tuolla suomalaisia, hän viittilöi.

Puskaradio on tavoittanut vähitellen muutakin kuin Himokselta tulevaa asiakaskuntaa. Tunnelmallisessa tuvassa vietetään pikkujouluja, häitä ja muita juhlia. Hirvikartano-visiittiin voi yhdistää myös Päijänne-risteilyn. Vaherin laivalaituri on noin kolmen kilometrin päässä ja kuljetukset tilaajalle järjestetään yhteistyössä risteily-yrittäjien kanssa.

- Markkinointiin kaipaamme tukea ja osaamista, se on meidän pienyrittäjien haaste, sanoo Susanna Partio. Tänne pitäisi kaapata osa Lappiin menijöistä ja matkailijat pitäisi saada pysymään alueella pitempään. Viime talvi oli hyvä, kun oli paljon lunta. Sesonkia pitää kuitenkin venyttää vuodenajasta toiseen. Se edellyttää hyviä omaperäisiä ideoita ja laadukasta tarjontaa.
- Keski-Euroopassa asiakkaita olisi pilvin pimein, kun ne vain tavoitettaisiin, haaveilee Hirvikartanon väki.

Iloinen perhetapahtuma toukokuussa

Annikki tarkkailee tilannetta korkean lauta-aitauksen kauimmaisessa nurkassa. Korvat luimistuvat heti, jos joku yrittää liian lähelle hirvenvasaa. Jopa Matti Esko -isä saa hirviemolta kipakan lähdön esikoisen lähettyviltä. Myös naapuriaitauksessa majaileva Jorma on Annikin vaivihkaisessa tarkkailussa. Jorma-nuorukainen on maahanmuuttaja Ruotsista.     

- Kun Annikista tuli äiti, se nousi hirviyhteisössä arvoasteikon huipulle, tietää Susanna Partio. Urokset kunnioittavat ja tottelevat sitä nöyrästi.

Hirvenvasa on avuton pari kuukautta. Niin kauan hirvilehmä vahtii jälkeläistään tiukasti ja häätää tunkeilijat vihaisesti. Vasa painaa syntyessään 8 kiloa, mutta kasvaa satakiloiseksi noin kolmessa kuukaudessa. 

Sirolle, pitkäkoipiselle hirvivauvalle ei ole vielä voitu antaa nimeä.
- Pitäis kytätä, miten se pissii, niin tietäis onko se Armi vai Danny, nauraa Susanna.

Teksti: Merja Lahti