Keski-Suomen liiton blogi

Kirjoittajina Keski-Suomen liiton johto ja muut talon asiantuntijat sekä vierailijat. Juttuaiheet ovat kirjoittajien omia valintoja ja näkemyksiä. Lue ja kommentoi! Kommentit päivitetään työaikana.

Arkisto

12 kirjoitusta

Kirjoitukset vuodelta 2018

Ei tullut hyvä ilmastostrategia - tuli konkreettinen ilmasto-ohjelma

Keskiviikkona 5. joulukuuta 2018 | Suvi Bayr

Huhtikuussa pohdin Keski-Suomen liiton blogissa Keski-Suomen päivitettävää ilmastostrategiaa ja hyvän strategian ominaisuuksia. Kysyin, olisiko Keski-Suomen päivitetystä ilmastostrategiasta hyväksi strategiaksi. Loppujen lopuksi siihen kysymykseen vastaaminen ei ole relevanttia, koska valmistelun edetessä ilmastostrategian päivitys muuttui Keski-Suomen ilmasto-ohjelmaksi 2030.

Miten siinä niin kävi?

Keski-Suomen ilmastostrategian päivitystä tehtiin alusta asti vahvasti osallistaen. Heti valmistelun ensimmäisissä työpajoissa suurimmaksi toiveeksi nousi konkreettisuus. Ilmastostrategian toivottiin toimivan esimerkkinä ja pohjana kuntien ja muiden tahojen omaan ilmastotyöhön. Samaan aikaan todettiin, että hyvä ilmastostrategia on Keski-Suomessa jo kerran tehty, eikä välttämättä ole tarvetta toistaa samaa. Konkreettisten, olemassa olevien ilmastotekojen merkitys korostui entisestään, kun syksyllä julkaistiin kansainvälisen ilmastopaneelin raportti, jonka mukaan ilmastotekoja on lisättävä nopeasti.

Mihin ja miten valmisteltiin?

Helpon saavutettavuuden ja laajan osallistamisen varmistamiseksi Keski-Suomen ilmasto-ohjelma 2030 päätettiin raportin lisäksi valmistella nettisivuiksi. Kesän ja syksyn aikana ohjelma rakentui osoitteessa www.keskisuomi.info/ilmasto2030 ja siellä se on nyt kokonaisuudessaan luettavissa. Nettisivujen kautta saatiin toista sataa palautetta: hyviä esimerkkejä ilmastoteoista ja ajatuksia tarvittavista lisätoimista. Laaja kiinnostus oli ilahduttavaa ja saatu palaute mahdollisti pelkkää asiantuntijavalmistelua monipuolisemman ilmasto-ohjelman. Myös asiantuntijat ja kunnat pääsivät osallistumaan ilmasto-ohjelman valmisteluun lukuisissa tilaisuuksissa kevään - syksyn aikana.

Mitä lopulta tehtiin?

Keski-Suomen ilmasto-ohjelma 2030 esittelee pääosin keskisuomalaista ilmastotyötä, konkreettisten ilmastotekoesimerkkien kautta. Esimerkeillä näytetään, että paljon jo tehdään ja samalla kannustetaan oppimaan muiden hyvistä käytännöistä. Hyvät ideat eivät jakamalla kulu vaan niitä kannattaa ottaa käyttöön joko sellaisenaan tai omiin tarpeisiin ja olosuhteisiin sovellettuina. Minkä idean sinä voisit ottaa omaan, työpaikan, kunnan tai vaikka harrastusporukan käyttöön?

Ilmastotyö ei ole erillinen asia vaan kaikki ihmisten ja kuntien päätökset vaikuttavat ilmastoon. Liikkuminen, asuminen ja syöminen ovat päästöjen kannalta suuria kokonaisuuksia, joihin me jokainen voimme vaikuttaa. Ja toisaalta, kunnat ja yritykset luovat niitä olosuhteita ja mahdollisuuksia, joiden sisällä me ihmiset voimme omia valintojamme tehdä.

Kiitos

Lopuksi haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille ohjelman suunnitteluun ja tekoon tavalla tai toisella osallistuneille. Ilmastotyö on meidän kaikkien yhteinen asia ja ajankohtaisempaa kuin koskaan. Ei tullut hyvää strategiaa, mutta yhteistyöllä valmisteltu, konkreettinen ilmasto-ohjelma. Keski-Suomen ilmasto-ohjelma on nyt valmis, mutta ilmastotyö jatkuu. Yhdessä ja erikseen, mutta toivottavasti yhtä suurella innolla kuin tähänkin asti.

Keski-Suomen ilmasto-ohjelma 2030 valmistui osana Interreg Itämeren alueen ohjelma -rahoitteista Baltic Energy Areas - A Planning Perspective (BEA-APP) -hanketta. Ilmasto-ohjelmaan voi tutustua osoitteessa www.keskisuomi.info/ilmasto2030

Ilmasto-ohjelman loppuraportti pdf-muodossa: https://www.keskisuomi.fi/filebank/25801-B_206.pdf

Ei kommentteja

Siirrytäänkö rullaavaan maakuntakaavoitukseen vai rullataanko se tötterölle?

Maanantaina 22. lokakuuta 2018 | Olli Ristaniemi

Rullaavalla maakuntakaavoituksella tarkoitetaan jatkuvasti päivitettävää maakuntakaavaa. Voimassa olevaa kokonaiskaavaa muutetaan tarvittaessa, kertyneiden muutostarpeiden mukaan, ilman että kyseessä olisi puhtaasti kokonaiskaavan tarkistus. Rullaavassa maakuntakaavoituksessa kaavan tarkistukset yhteensovitetaan mahdollisuuksien mukaan muuhun maakunnan suunnitteluun. Tämä edellyttää perinteisen osallistumis- ja arviointisuunnitelman uudenlaista asemointia.

 

Nykyinen järjestelmä, jossa osallistumis- ja arviointisuunnitelma laaditaan joka kerta uudelleen kaavoitukseen lähdettäessä, on jäykkä ja liian hidastempoinen. Yhteensovitus muihin maakunnan suunnitelmiin ontuu. Maakuntakaava on ikään kuin rullattu tötterölle, jonka rullaaminen auki on vaivalloista.

 

Rullaavaa maakuntakaavoitusta varten laaditaan "Ikuinen" osallistumis- ja arviointisuunnitelma, (I-OAS), joka on jatkuvasti voimassa oleva. Tähän liitetään tarpeiden mukaan kulloisestakin muutostarpeesta tai muutostarpeista kertova erillinen liite.  Tällä menettelyllä mahdollistamme maakuntakaavan jatkuvan ja joustavan tarkistuksen. Pystymme nopeasti reagoimaan alueidenkäytössä ja aluerakenteessa tapahtuviin, tuleviin ja ennustettaviin muutoksiin.

 

Rullaavassa maakuntakaavoituksessa voi antaa kommentteja, mielipiteitä ja lausuntoja jatkuvasti eri menetelmillä. Tämän varmistamme aktiivisella viestinnällä, erityisesti sosiaalisen median käytöllä, karttapalautejärjestelmällä ja sillä, että olemme jatkuvasti yhteydessä kuntiin, viranomaisiin, järjestöihin jne. Kaikki kaavavalmistelun osallistujat ovat asiantuntijoita ja kaavan valmistelu on yhteistoimintaa.

 

I-OAS:ssa ovat perinteisen osallistumis- ja arviointisuunnitelman muuttumattomat osat, esimerkiksi maakunnalliset ja valtakunnalliset lähtökohdat, osallistaminen ja vaikutusten arviointi. Erillinen liite täsmentää kulloisetkin muutostarpeet. Maakuntahallitus hyväksyy liitteen ja tekee päätöksen kaavoituksen "alkamisesta". Liitteessä kerrotaan kaavan tavoite. Periaatteet laadittavista tai päivitettävistä selvityksistä on mahdollista myös ilmaista. Liitteessä kerrotaan myös, milloin annetaan palautetta ja miten palautteeseen vastataan. Kulloinenkin muutostarve tai muutostarpeet ratkaisevat osallisten joukon eli keihin vaikutukset ovat huomattavat. Samoin se ratkaisee myös asiantuntijaryhmän perustamisen ohjaamaan kaavavalmistelua. Liitteeseen kirjataan myös menettelytapa siitä, miten niitä kuntia ja viranomaisia, joita kaavan sisällön huomataan koskevan, informoidaan. Periaatteessa menettely mahdollistaa joka maakuntavaltuuston kokouksessa päivityksen hyväksymisen ja kaavan ajantasaisuuden.

 

Olemme saaneet edellä kuvastusta menettelystä maakuntakaavoitusjuridiikkaan ja -käytäntöihin perehtyneen kaavajuridiikan asiantuntijan lausunnon. Tiivistetysti voi todeta, että edellä kuvattu menettelytapa "Ikuisesta" osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja tarpeen mukaan sen liitteestä on mahdollista maakuntakaavoituksessa, miksei myös kuntakaavoituksessa (Ks.lausunto tästä).

 

Haluammeko kehittää maakuntamme aluerakennetta vanhentuneiden käytänteiden mukaisesti vai uudella tavalla?  Meidän pitää rohkeasti uudistua ja kokeilla uudenlaisia lähestymistapoja. Siirrytäänhän rullaavaan maakuntakaavoitukseen eikä rullata maakuntakaavaa tötterölle?

2 kommenttia

Jokainen voi tehdä ilmastotekoja omassa elämässään

Keskiviikkona 19. syyskuuta 2018 | Saimi

Hei! Olen Saimi, Viitaniemen koulun yhdeksäsluokkalainen. Pääsin tutustumaan työelämään Keski-Suomen liittoon. TET-jaksollani olen työskennellyt tänä syksynä valmistuvan ilmasto-ohjelman parissa. 

 

Ilmastonmuutoksesta puhuminen ei ole hauskaa. Ainakin itse ajatellessani ilmastonmuutosta ajaudun ahdistukseen ja päädyn ottamaan ilmaston kiihtyvän lämpenemisen faktana jolle en voi mitään. Se ei ole totta, vaikka olenkin vielä liian nuori äänestämään ja asun kotona. Esimerkiksi eräs ystäväni on kasvissyöjä ja tekee kotona ruokansa itse. Me kaikki voimme valita menemmekö kouluun pyörällä vai bussilla vai kinuammeko vanhemmilta kyydin, koska he ovat lähdössä autolla töihin. Vanhemmille haaste, lähtekää mukaan pyörällä tai bussilla, se on rentouttavampaa kuin jonottaminen aamuruuhkassa.

 

Vuoden 2030 ilmasto-ohjelmaan on kerätty erityisesti ilmastotekoja joita meistä jokainen voi tehdä arkipäiväisessä elämässään. Yhden ihmisen teko ei kenties vaikuta paljon, mutta jo Suomessa on 5,5 miljoonaa ihmistä. Jos edes osa meistä ei lähdekään jouluksi Espanjaan vaan menee junalla mummolaan, vaihtaa kakkosauton polkupyörään, syö punaista lihaa vain kerran viikossa tai vaihtaa öljylämmityksestä maalämpöön, maapallo kiittää. Eivätkä nämä valinnat ole hyviä vain ilmastolle, vaan myös lompakolle ja terveydelle. 

 

En usko syyllistämiseen, mielestäni kaikkein huonoin keino saada joku muuttamaan elämäntapaansa on kertoa sen olevan väärin. Sen sijaan meidän pitäisi kannustaa ihmisiä pieniin tekoihin, koska on paljon helpompi pikku hiljaa siirtyä ilmastoystävällisempään elämään kuin heti ryhtyä autottomaksi vegaaniksi joka kasvattaa oman luomuruokansa ja asuu pienessä mökissä jonka katolla on aurinkopaneeleita. Totta kai on hienoa ja hyväksi ilmastolle jos joku pystyy tekemään niin, mutta kaikki eivät. On paljon tärkeämpää saada suuri ihmisjoukko muuttamaan tapojansa vähän kuin saada pieni joukko kääntämään elämänsä päälaelleen. Se on myös huomattavasti helpompaa.

 

Silti me emme elä tyhjiössä jossa yksilön päätöksiin vaikuttavat vain hänen omat mielipiteensä. Jos koulun kasvisruoka täytyy erikseen tilata ja se on oudon makuista, on sitä vaikea valita. Jos taas ruokaa voi ottaa kuka tahansa ja se on tehty laadukkaista ainesosista, paljon useampi ottaa sitä, vaikka sitten vain kun liharuoka ei maistu. Jos kaupungin bussiliikenne on halpaa ja sujuvaa siihen on paljon helpompi vaihtaa. Kun jauheliha on huomattavasti halvempaa kuin moni lihan korvike, ei siitä huvita vaihtaa pois.

 

Ihmiset usein ajattelevat ettei heillä ole mitään valtaa vaikuttaa julkisiin päätöksiin, että kyllä he tekisivät jotain jos veroja nostettaisiin tai säädettäisiin uusi laki, aivan kuin lakeja ja veroja säätäisi jokin itsevaltainen hallitsija. Mutta eihän se ole niin. Joku on valinnut lainsäätäjät virkoihinsa, ja se joku ovat kaikki äänestäjät. Siis, ihmiset, äänestäkää kun kerran olette tarpeeksi vanhoja sen tekemään!

 

Ilmasto-ohjelman sivuilla http://keskisuomi.info/ilmasto2030 on lista ilmastoteoista, joita meistä jokainen voi tehdä omassa elämässään.

2 kommenttia

Aluekehittämisen tietopohja: tietämystä nykytilasta ja ymmärrystä tulevaisuudesta

Keskiviikkona 22. elokuuta 2018 | Kirsi Mukkala

Tieto on aluekehittämisen työkalu

Aluekehittämisen perimmäisenä tavoitteena on alueen elinvoiman ja sen asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen. Vaikuttava aluekehittäminen tarvitsee vahvan tietopohjan, joka mahdollistaa perusteltujen valintojen tekemisen ja ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Aluekehittämisen laajuuden huomioiden tärkeää tietoa syntyy paljon. Tietoa ammennetaan tutkimuksista ja selvityksistä, asiantuntijalähteistä, sidosryhmäyhteistyöstä ja verkostoista, laeista ja asetuksista, strategioista sekä erilaista tietopalveluista, tilastoista ja rekistereistä. Tiedon hyödyntäminen on parhaimmillaan silloin, kun kulloisenkin tarpeen mukainen tieto tunnistetaan ja sitä kyetään yhdistämään eri lähteistä.

 

Nykytila saa uusia merkityksiä tulevaisuuteen katsomalla

Aluekehittäjiltä edellytetään alueen nykytilanteen kuvan systemaattista muodostamista ja päivittämistä. Nykytilaa ja siihen johtanutta kehityspolkua tarkastellaan ja seurataan sekä historiatiedon että mahdollisimman reaaliaikaisen - usein numeerisen - tiedon ja niiden visualisointien pohjalta. Tulkinnassa hyödynnetään mm. tutkimustietoa ja verkostojen asiantuntemusta. Tilannekuva tarjoaa tietoa alueen kilpailukyvystä, vahvuuksista ja heikkouksista. Se voi luoda yleiskuvaa esimerkiksi elinkeinoelämästä tai väestökehityksestä, tai keskittyä tarkemmin jonkun alueella askarruttavan ilmiön seurantaan ja analysointiin. Tarkastelua voidaan tehdä alueen omaa kehitystä seuraten sekä suhteessa muihin alueisiin.

Menestyvät alueet kykenevät arvioimaan toteutunutta kehitystä, mutta myös hahmottamaan tulevia kehitysnäkymiä ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, varautumaan ja reagoimaan niihin sekä toteuttamaan tavoitteitaan muuttuvissa tulevaisuuden tilanteissa.

Ennakointitieto lisää ymmärrystä toimintaympäristön tulevaisuuden muutostekijöistä, trendeistä sekä nousevista ilmiöistä ja niiden mahdollisista kehitysvaihtoehdoista. Ennakointityö synnyttää kuitenkaan harvoin eksaktia numerotietoa, vaan konkreettiset tuotokset ovat esimerkiksi kuvauksia ilmiöistä, poimintoja heikoista signaaleista, trendianalyysejä, skenaarioita ja varautumissuunnitelmia. Ennusteita voidaan käyttää ennakoinnin tietopohjana, mutta ennakoinnin tarkoituksena ei ole ennustaa. Laaja-alaisen toimintaympäristön skannauksen lisäksi ennakointi voi kohdentua aluekehittämistyön kannalta sellaisiin teemoihin ja ilmiöihin, joita halutaan seurata ja joihin halutaan vaikuttaa.

Kuva nykytilanteesta profiloituu usein indikaattoreiden seurantana ja numeerisen ns. faktatiedon tulkintana, kun taas tulevaisuuskuva perustuu enemmänkin laadulliseen tietopohjaan sisältäen epävarmuuksia, epäjatkuvuuksia ja vaihtoehtoisuutta. Haasteena on vahvistaa vuoropuhelua ja yhteistä tarinaa näiden välillä. Tulevaisuuskuva tarvitsee tietoa ja ymmärrystä myös nykytilasta ja menneestä. Nykytila puolestaan saa uusia merkityksiä tulevaisuuteen katsomalla. Näistä yhdessä tulee rakentaa tietoperusta, joka tukee oikea-aikaista tarttumista alueen mahdollisuuksiin, haasteisiin ja uudistumistarpeisiin.

 

Tiedolla kohti viisaita toimia

Ihannetilanteessa aluekehittäminen perustuu tarpeen mukaiseen dataan ja analysoituun informaatioon, näistä johdettuun tietämykseen nykytilasta ja yhteiseen ymmärrykseen tulevaisuudesta sekä lopulta viisauteen toimintaa ohjaavista johtopäätöksistä. Tämä edellyttää tiedon avoimuutta, ymmärrettävyyttä ja sujuvaa kulkua, osaamista, yhteistyötä ja ennen kaikkea tiedon hyödyntämistä arvostavaa asennetta ja kulttuuria.

Keski-Suomen tilasto- ja ennakointitietoa on koottu: www.keskisuomi.info -sivustolle, jonka blogissa tämä teksti on myös julkaistu.

Ei kommentteja

Älä sorru klikkiin, lue laatua!

Torstaina 21. kesäkuuta 2018 | Veli-Pekka Päivänen

Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervolan kirjoitus 15.6.2018 median tulevaisuudesta pisti pohtimaan, mihin suuntaan viestintä kehittyy. Sanomalehdet ovat siirtymässä Mervolan mukaan klikkijournalismista kellojournalismiin. Eli jatkossa ei seurata enää klikkien määrää vaan sitä, kuinka kauan asiakkaat lukevat juttuja. "Klikit ovat kuolleet, kauan eläköön kello!" toteaa Mervola ja jatkaa, että median elinehto on luotettavuus.

Klikkien kalastelu on näkynyt myös organisaatioiden viestinnässä. Someviestintä on syrjäyttänyt perinteisen faktaan ja asiantuntemukseen perustuvan viestinnän. Organisaatioissa on seurattu klikkien määrää ja tykkäysten määrää eli on käytetty täysin samoja mittareita kuin sanomalehdet käyttävät. Somen ongelmana on se, että sinne on muodostunut kullekin seuraajalle omanlaiset kuplat. Eli samanmieliset seuraavat toisia samanmielisiä, jos erehtyy kritisoimaan jyrkästi, niin heti tulee bannia. Facebook ja Twitter ovat saaneet valheellisen tiedonlevitysmaineen. Voisikohan todeta, että "Somemedia ovat kuollut, kauan eläköön laatumedia!"  Pitäisiköhän siis klikkien sijaan seurata sitä miten paljon laatumedia julkaisee uutisia? Kannattaisikohan organisaatioiden palkita niitä, jotka pääsevät muiden medioiden siteeraamaksi? Mediahan tekee tätä, mm Keskisuomalainen seuraa tilastoa ja pärjää erinomaisesti tilastossa, jossa mitataan Keskisuomalaisen juttujen siteeraamista muissa medioissa.

Mervolan kirjoituksesta jäi mieleen myös se, että The Guardianin 4,5 miljoonaa päivittäistä lukijaa ei ole riittävästi. Jäin pohtimaan, että mitä merkitystä on sitten tuhannella, saati muutamalla sadalla seuraajalla Twitterissä tai Facebookissa? Lisäksi lukijan ja somekuluttajan kannalta seuranta on hankalaa, pitäisi seurata kymmeniä eri organisaatioita ja satoja eri kanavia. Pitäisiköhän meidän yhdistää voimat ja ryhtyä yhteistyöhön paikallisen laatumedian kanssa ja kehittää yhdessä digitaalista alustaa, johon asiantuntijat tuottaisivat sisältöä ja ammattitaitoiset toimittajat tekisivät niistä laadukkaita juttuja ja uutisia? Kysyntää ainakin luulisi olevan, sillä suomalaisten luottamus uutisiin on maailman korkeinta.

Ei kommentteja

Yhdessä enemmän - biotalouden edistämistä kädet savisina

Maanantaina 4. kesäkuuta 2018 | Koponen Bayr

Keski-Suomessa on potentiaalia kasvattaa biotaloutta, niin perinteisten sektorien kuten selluntuotannon tai viljelyn, kuin uudempien teemojen kuten hiljaisuusmatkailun tai puupohjaisten kuitutuotteiden osalta.  Biotalous on luonnollinen osa keskisuomalaisuutta -  maapinta-alastamme yli 80 % on metsää ja pinta-alasta 16 % on vettä - ja sillä on suuri merkitys alueen työllisyydelle ja hyvinvoinnille. Biotalous on yksi Keski-Suomen maakuntaohjelman 2018-2021 strategisista kärjistä digitalouden, osaamistalouden, hyvinvointitalouden ja matkailun ohessa.

Toukokuun alussa kokoontuneessa työpajassa joukko alueen biotalouden julkisrahoitteisia toimijoita pohti Keski-Suomen biotalouden vahvuuksia ja heikkouksia sekä tulevaisuutta. Keskustelun herättäjänä esiteltiin alueellista biotalousprofiilia. Tuo biotalousprofiili on tilastoharjoitus, jolla pyrimme kaivautumaan syvemmälle keskisuomalaisen biotalouden onnistumisia ja haasteisiin. Yhdessä todettiin, että Keski-Suomen biotalous on laaja-alaista perustuen niin metsiin, vesistöihin kuin maatalouteen. Maakunnassa tehdään paljon biotalouden tutkimusta, jonka entistä parempi hyödyntäminen kaupallisiksi innovaatioiksi on seuraava yhteinen tehtävämme. Keski-Suomen biotalouden kehitystä hahmotellaan Keski-Suomen biotalouden toimintasuunnitelmassa,  jonka laadintaa Keski-Suomen liitto koordinoi vuoden 2018 aikana, kannattaa olla siis kuulolla.

Erinomainen esimerkki innovatiivisesta biotalouden klusterista on hollantilainen Biobased Delta. Siellä on jo pitkään kehitetty biotaloutta  kysyntäpohjaisen tuotekehitysajattelun, aidosti kaikkia osapuolia hyödyttävän yhteistyön ja ihmisestä toiseen tarttuvan innokkuuden pohjalta. Klusteri ja sen toimintatapa sellaisenaan ei ole suoraan Keski-Suomeen sopiva, mutta Biobased Deltan alueellisen yhteistyön ja innovatiivisuuden mallista on meillä opittavaa. Katso videolta, mitä Äänekosken elinvoimajohtaja Sari Åkerlund ajattelee Hollannin biotalouskehityksen mallista ja sovellettavuudesta Keski-Suomeen:

https://youtu.be/XFQk8pFf-Co

Toimintasuunnitelma itsessään on vasta alku ja vuosien 2018-2020 aikana RDI2CluB-yhteistyöllä laitetaan kädet saveen. Hollannin esimerkin ja biotaloustyöpajan toiveiden mukaisesti tuodaan Keski-Suomen biotalouden alan toimijoita tiiviimmin yhteen. Kauniita sanoja, vaan mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Toivottavasti ainakin sitä, että mahdollisimman moni keskisuomalainen biotalous-toimija osallistuu yhteistyöhön ja löytää sitä kautta jotakin uutta hyvää omaan toimintaansa.

Ensimmäisenä avauksena pohdimme kesäkuussa yhteistyömahdollisuuksia alueellisten kehitysyhtiöiden ja kuntien elinkeinoyksiköiden kanssa. Tämän jälkeen kutsutaan yrityksiä mukaan yhteistyöhön kasvattamaan liiketoimintaa ei kilpailun - vaan kaikkia osapuolia hyödyttävän yhteistyön kautta. Eli, laitetaan toistenkin kädet sinne samaan saveen, yhdessä.

Kirjoituksessa esitellyt toimet biotalouden kehittämiseksi ovat osa syksyllä 2017 alkanutta Interreg Itämeren ohjelma -rahoitteista Rural RDI milieus in transition towards smart bioeconomy clusters and innovation ecosystems (RDI2CluB) -hanketta, johon Keski-Suomesta osallistuvat Keski-Suomen liiton lisäksi JAMK ja SSYP.

logo
logo

Ei kommentteja

Keski-Suomen ilmastostrategia - hyvä strategia?

Torstaina 26. huhtikuuta 2018 | Suvi Bayr

 

Strategia on työväline, jolla asetetaan tavoitteita ja toimenpiteitä jonkin tärkeäksi koetun asian saavuttamiseksi tai muuttamiseksi. Etenkin silloin, kun strategia ei ole laissa määrätty eikä luonteeltaan sitova, on hyvä pohtia, mikä merkitys strategialla on? Mikä tekee tällaisesta strategiasta hyvän?

Keski-Suomelle on vuonna 2011 julkaistu ilmastostrategia, jossa tavoitteena on yhteensä 23,5 % kasvihuonekaasupäästövähennys vuosien 2004 ja 2006 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Jyväskylän yliopiston opiskelija Carita Schwartzin tekemässä pro-gradu tutkielmassa "Maakunnallisen ilmastostrategian tavoitteet, toteutuminen ja kehittäminen - case Keski-Suomi", on todettu, että vertailuvuoteen 2014 mennessä Keski-Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet 15 %. Lisäksi tutkielmassa on arvioitu, että Keski-Suomen ilmastostrategian tavoitteet ovat toteutumassa vuoteen 2020 mennessä liikenteen osuutta lukuun ottamatta. Tämän kaltaista strategian toteutumisen seurantaa voidaan pitää yhtenä hyvän strategian tunnusmerkkinä.

Vuoden 2020 lähestyessä on syytä kääntää katseet kohti uusia tavoitteita. Hyvän strategian piirteeksi voisi ajatella strategian ajantasaisuuden. Ilmastostrategian kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että strategiassa huomioidaan viime vuosina tehdyt uudet, aiempaa kunnianhimoisemmat, kansainväliset, EU-tason ja kansalliset sopimukset ja suunnitelmat. Maaliskuussa Keski-Suomen liitossa on aloitettu ilmastostrategian päivittäminen. Uuden ilmastostrategian tavoitevuodeksi on valittu 2030. Lähtökohdaksi on otettu edellistä strategiaa konkreettisempi työ, jonka valmisteluun jokainen keskisuomalainen ihminen, yritys, yhdistys ja muu toimija voi osallistua.

Laajalla osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudella pyritään kohti kahta hyvän strategian tavoitetta: strategian tulee olla laajasti eri toimijoiden saavutettavissa ja kiinni elämässä. Huhtikuussa ilmastostrategiaa pääsevät pohtimaan Keski-Suomen liiton ja Keski-Suomen ELY-keskuksen asiantuntijat. Toukokuussa vuoron saavat ainakin Keski-Suomen kuntien ympäristö- ja kaavoitusasiantuntijat. Kesäkuussa strategialuonnos julkaistaan Keski-Suomen liiton nettisivuilla, joiden kautta jokaisen halukkaan on mahdollista antaa palautetta luonnoksesta. Kaikkien palautteiden pohjalta muokatun strategian on tarkoitus valmistua syksyllä 2018.

Konkreettisen strategian luomiseksi, osana strategian valmistelutyötä kerätään käytännön esimerkkejä hyvistä ilmastoteoista. Esimerkkejä toivotaan erilaisilta toimijoilta yksityisistä ihmisistä koululuokkiin, kyläyhdistyksiin, kuntiin ja yrityksiin. Mitä arkisemmasta, pienemmästä ja helpommasta keinosta on kyse, sen parempi. Ilmastonmuutos tuntuu monesti olevan ilmiönä suuri, kaukainen ja epämääräinen. Kuitenkin muuttuva ilmasto koskettaa meitä jokaista, omassa lähiympäristössämme. Onneksi monet pienemmät ja suuremmat ilmastonmuutosta hillitsevät keinot vaikuttavat myös konkreettisesti omaan elinympäristöömme. Päästöjen vähenemisen ohella ilmastonmuutosta hillitsevillä teoilla usein on positiivisia vaikutuksia myös esimerkiksi työllisyyteen ja aluetalouteen; Turhien sähkölaitteiden sammuttaminen säästää paitsi energiaa, myös rahaa ja biokaasun tuotanto jätteistä tuottaa paikallisen liikennepolttoaineen lisäksi myös työpaikkoja ja omavaraisuutta. 

Hyvän strategian piirteitä on, että se on tavoitteiltaan kunnianhimoinen ja mahdollinen toteuttaa siinä kerrotuilla toimenpiteillä. Sen sijaan hyvässä strategiassa ei välttämättä tarvitse keksiä pelkästään kaikkea uutta - tärkeää voi olla myös vanhojen, hyväksi havaittujen elementtien esittely, yhdistely ja soveltaminen. Tehdään yhdessä Keski-Suomen ilmastostrategiasta 2030 hyvä strategia. 

Ilmastostrategia 2030 valmistuu osana Interreg Itämeren alueen ohjelma -rahoitteista Baltic Energy Areas - A Planning Perspective (BEA-APP) -hanketta (https://www.balticenergyareas.eu/). Ilmastostrategian 2030 luonnosta pääsee kommentoimaan ja esimerkkejä jakamaan Keski-Suomen liiton nettisivujen kautta kesäkuussa.

Keski-Suomen ilmastostrategia 2020 löytyy osoitteesta https://www.keskisuomi.fi/filebank/22513-Keski-Suomen_ilmastostrategia_1912_sahkoinen.pdf ja Carita Schwartzin pro-gradu tutkielmaan voi tutustua tarkemmin osoitteessa (https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/56754/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201801161212.pdf?sequence=1).

Ei kommentteja

Tule tekemään tulevaisuutta

Perjantaina 6. huhtikuuta 2018 | Tapani Mattila

Keski-Suomen päivänä, keskiviikkona 18.4., järjestetään Jyväskylän Paviljongissa Keski-Suomen torikokous. Tapahtuma on uusi, mutta jatkaa vanhaa hyvää perinnettä tehdä maakunnan tulevaisuutta yhteisvoimin. Keski-Suomesta on lähdetty kerran kuntavaalikaudessa risteilylle, jonka tavoitteena on ollut yhteisen tulevaisuusnäkymän vahvistaminen ja maakunnan toimijoiden verkostoituminen. Samalla asialla ollaan Keski-Suomen torikokouksessa.

 

Torikokouksen teemana on tulevaisuuden tekeminen. Tapahtumassa tehdään yhdessä Keski-Suomelle tulevaisuuskuvia eli arvioidaan, millainen Keski-Suomi on vuonna 2050. Tätä yhteistä arvioita hyödynnetään maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelussa ja muussa maakunnan kehittämistyössä.

 

Päivän puhujina on keskisuomalaisia, joille tulevaisuuden ratkaisut ovat arkipäivää Keski-Suomessa jo nyt. Näitä näkemyksiä kannattaa kuunnella! Puhujalistaan on odotettavissa vielä muutama uusi nimikin.

 

Torielämään kuuluvat tietysti torikojut, joilla voi käydä kiertelemässä ohjelman lomassa. Päivän päätteeksi on luvassa inhotuimmista ja ihailluimmista keskisuomalaisista kappaleista potpuri, joka on tätä tilaisuutta varten sovitettu ainutkertainen elämys.

 

Tulevaisuus on nuorten, joten heidän osallistumisensa tulevaisuuskuvien tekemiseen ja muuhun päivän antiin on erityisen tärkeä. Olemmekin jakaneet aktiivisille opiskelijoille vapaalippuja somekisojen ja opiskelijajärjestöjen kanavien kautta. Myös Rekry ja työelämä -tapahtumassa Jyväskylän Paviljongissa 11.4. on lippuja jaossa nuorille. Maakunnan jokaisesta nuorisovaltuustosta ja maakunnallisesta nuorisovaltuustosta on kutsuttu edustajat mukaan.

 

Toritapahtuman valmisteluun on osallistunut kymmeniä keskisuomalaisia: yritysten edustajia,  ruohonjuuritason kulttuuritoimijoita ja kaikkia siltä väliltä. On ollut ilahduttava huomata, että uudentyyppisen tapahtuman suunnittelu on kiinnostanut ja innostanut monia. Keski-Suomessa on vahvaa tapahtumaosaamista, jota suunnitteluryhmän jäsenet ovat tuoneet Torikokouksen valmisteluun.

 

Liput myynnissä 12.4. klo 12 asti

Haluamme kuunnella herkällä korvalla tapahtuman osallistujia. Tällä ensimmäisellä kerralla opittavaa on ollut erityisesti lipunmyyntiprosessissa. Pyysimme alun alkaen ilmoittautumisia 3.4. mennessä. Pääsiäisen lähiviikot ovat kuitenkin parasta loma-aikaa ja saimme etenkin ryhmäilmoittautumisten tekijöiltä pyyntöjä siitä, että ilmoittautumisaikaa jatkettaisiin. Ilmoittautumisaikaa onkin nyt jatkettu torstaihin 12.4. kello 12 asti. Tapahtuman ruuan raaka-aineet tulevat suurelta osin keskisuomalaisilta tuottajilta, joista osa on pienempiä toimijoita. Jotta heidän tehtävänsä ei muodostu mahdottomaksi, toivomme isompia ryhmäilmoittautumisia mielellään jo maanantain aikana.

 

Olemme kuulleet aktiivisten keskisuomalaisten toiveita myös toisessa lippuihin liittyvässä asiassa. Vaikka Torikokouksen lippujen hinta on murto-osa Keski-Suomen risteilyjen hinnasta, se on silti merkittävä summa etenkin työelämän ulkopuolella oleville. Nyt lippuhinnastoon onkin lisätty eläkeläisille ja työttömille alennuslippu puoleen hintaan. Käy lunastamassa omasi osoitteessa: https://e.eventos.fi/events/keskisuomi/torikokous

 

Tavataan torilla Jyväskylän Paviljongissa keskiviikkona 18.4.2018. Tervetuloa!

Tapani Mattila

Ei kommentteja

Oppiva organisaatio menestyy muutostilanteissa

Tiistaina 3. huhtikuuta 2018 | Iiris Asunmaa

 

Työ asiantuntijayhteisössä voi parhaimmillaan olla yhteisöllistä, opettavaista sekä luovaa. Liian usein kuitenkin eri alojen asiantuntijat keskittyvät vain omaan erityisalaansa ja sen kehittämiseen. Osaamisen eriytyminen ja oman työtehtävän irrottaminen organisaation kontekstista voi pahimmillaan hidastaa organisaation tavoitteiden saavuttamista. Maakuntauudistus tuo mukanaan muutoksia, jotka haastavat myös Keski-Suomen liittoa kehittymään organisaationa.

 

Oppivalla organisaatiolla tarkoitetaan yhteisöä, joka pyrkii nimensä mukaisesti oppimaan ja mukautumaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteisen tavoitteen ja organisaation perustehtävän tulee olla kirkkaana jokaisen organisaation jäsenen mielessä, jotta tiedetään, mitä kohti työskennellään. Oppiva organisaatio kykenee mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin ja selviämään niistä voittajana.

 

Olennaisena tekijänä oppimisen kannalta näyttäytyy jatkuvaan oppimiseen ja kehittämiseen kannustava ilmapiiri. Oppiminen on kokeilemista, joten virheiden tekeminen on jopa suotavaa. Avoin ilmapiiri mahdollistaa myös uudenlaisten näkökulmien esiin nostamisen, mikä puolestaan on omiaan kehittämään toimintaa entisestään.

 

Oppimisen edellytyksenä on oman osaamisen tunnistaminen. Asiantuntijayhteisössä osaaminen on moniulotteista, ja joiltain osin työtehtävät voivat olla hyvinkin eriytyneitä. Jotta yhteisön jäsenten osaamista kyettäisiin mahdollisimman hyvin hyödyntämään organisaatiossa, olisi oppimista tarkasteltava laajemmin. Työtehtäviin suoraan liittyvän asiantuntijuuden lisäksi yhteisöstä todennäköisesti löytyy laajasti muutakin osaamista. Esimerkiksi viestintä-, kieli- ja tiedonhankintataidot ovat esimerkkejä osaamisesta, joka ei välttämättä liity suoraan työtehtäviin, mutta josta koko yhteisö voisi hyötyä. Lisäksi luovuus ja tunnetaidot ovat oppivan organisaation ydintä. Yhteisössä olevan osaamisen hyödyntäminen vaatii monipuolista osaamisen tunnistamista ja jakamista.

 

Asiantuntijatyö on usein joustavaa ja itsenäistä. Oman toiminnan kehittäminen ja oman työn johtaminen kuvaavat tyypillistä arkipäivän oppimista. Valmiita malleja, jotka yleispätevästi sopisivat edes saman alan toimijoihin, ei ole. Yksilöt puhaltavat hengen yhteisöön omalla panoksellaan. Tiedon jakaminen, omien hyväksi havaittujen mallien hyödyntäminen ja oman osaamisen tarjoaminen muille yhteisön jäsenille ovat organisaatio-oppimisen edellytyksiä. Yhtä tärkeää kuin uuden oppiminen on poisoppiminen kehittymistä estävistä käytänteistä. Poisoppiminen mahdollistaa uusien toimintatapojen omaksumisen ja lisää osaltaan organisaation joustavuutta.

 

Lopulta oppivan organisaation ajatus ei ole lainkaan rakettitiedettä; keskustelu, kokeileminen ja avun pyytäminen ovat ydintoimintoja. Oppimisen ja osaamisen tiedostamisella sekä motivaatiolla yhteisen tavoitteen saavuttamista kohtaan ollaan jo oikealla tiellä kohti oppivaa, joustavaa ja menestyvää organisaatiota.

 

Ei kommentteja

Eroon sinisen keinovalon seminaareista

Maanantaina 12. maaliskuuta 2018 | Hannu Koponen

 

Seminaaria taidetaan vieläkin pitää vähän kirosanana. "Taas olisi yksi turha seminaari", lipsahtaa yhden kuin toisenkin suusta. Työkoneen to-do-listan lyhentäminen karsii haluja koko päivän kestävään seminaariin osallistumiseen, vaikka aihe olisikin kiinnostava.

 

Hyväkin seminaari on turha, jos ei ole henkisesti läsnä. Pelkästä fyysisestä läsnäolosta saadut irtopisteet eivät juurikaan vie asioita eteenpäin. Hämärretyn salin sinertävä valo, joka heijastuu osallistujien mobiililaitteiden näytöistä, ei ole puheenvuoron pitäjälle ylevä kokemus. Varsinkin kun tietää, että se ei ole twitter-huomion jakamista, vaan kuulijat hoitavat omia asioitaan. Sorrun itsekin tuohon näennäis-läsnäoloon, mobiililaitteeni kautta hyökynä lyövä sähköpostitulva varastaa helposti huomioni. Jälkeenpäin nolottaa, kun olen ollut paikalla kolmekin tuntia, kuuntelematta tai ajattelematta tapahtuman asiaa lainkaan. Näytellen kiinnostunutta.

 

Onneksi välillä on toisin. Tämän ymmärsin Kuinka innovaatioita rahoitetaan -seminaarin jälkeen. Hoksasin, että paikalla olevista suurin osa oli ollut myös henkisesti läsnä. Sen huomasi keskustelusta ja kommentoinnista, sekä siitä porinasta joka kahvitauolla kuului salin joka sopesta. Tämä ei ole ainutkertaista, pari muutakin seminaaria ja työpajaa on mennyt tämän vuoden puolella iloisen keskustelun siivittämänä.

 

Onko jotain muuttunut? Kiertotaloutta edistäneessä CIRCWASTE-INKI -seminaarissa oli järjestäjillä positiivinen ongelma, ihmiset jäivät pitkän päivän jälkeen vielä keskustelemaan keskenään saliin sekä verkottumaan. Ruokaketjujen tulevaisuutta pohtivassa työpajassa ei tuloksena ollutkaan ideoita uusista selvityksistä, vaan yhteistä tahtoa tekemisestä. Aivan joka kerta ei ole edes sitä vaivaannuttavaa pöydän alle katselua silloin kun kysellään tekijöitä ja toimeenpanijoita. Yhteistyötä tehdään enemmän ilolla kuin pakosta. Ehkä näin syntyy myös enemmän tuloksia? Ja uusia kontakteja saa hyvin yksinkertaisella tavalla: Yksi viime viikon keskustelukumppanini kertoi, että hän yrittää hyödyntää seminaarin keskustelemalla uusien ihmisten kanssa. Omia työkavereitaan hän näkee sitten työpaikalla.

 

Kokeillaan seuraavan kerran olla seminaari ilman sähköpostiin vilkuilua. Jos tämä tuntuu liian rajulta, aloita varovasti ja kuuntele yksi puheenvuoro. Saatat yllättyä positiivisesti!

 

2 kommenttia

Halpa ja hyvä hoitokeino

Torstaina 1. helmikuuta 2018 | Raija Partanen

Sen on todettu mm. parantavan hoitotuloksia, vähentävän fyysisiä ja psykologisia oireita sekä rauhoittavien lääkkeiden ja kipu- ja unilääkkeiden tarvetta ja käyttöä, lyhentävän sairaalassa vietettyä aikaa sekä yli 65-vuotiailla lisäävän fyysistä ja psyykkistä terveyttä, vähentävän lääkärikäyntejä ja lääkkeiden käyttöä sekä yksinäisyyttä. Edelleen, se näyttäisi lisäävän yhteisöllisyyttä ja verkostoja, joiden avulla yksilö voi paremmin hallita omaa elämäänsä ja auttavan löytämään omia henkilökohtaisia vahvuuksia - eräs tätä nauttinut henkilö toteaa, että "...en mä olekaan ihan huono. Useasti mulla on ollut sellainen olo, ettei elämällä ole suuntaa, enkä ole uskonut kykyihini, mutta tässä työpajassa usko on tullut takaisin."

Lisäksi on todettu, että sen vaikutuksesta dementoitunut henkilö on saattanut havahtua täyteen tietoisuuteen ja hän on pystynyt tuottamaan pitkiä lauseita, vaikka ei ole puhunut vuosiin. Tähän liittyvä toiminta voi myös tukea asuinalueiden monimuotoisuutta, lisätä asuinalueen viihtyisyyttä, edistää asuinalueen turvallisuutta sekä vähentää rikollisuuden pelkoa.

Kyse ei ole ihmeparantamisesta eikä käärmesalvasta - kyse on kulttuurista ja taiteesta. Kaikki edellä esitetyt väittämät perustuvat tutkimustietoon, jota on viime vuosina tuotettu paljon sekä Suomessa että kansainvälisesti. Suomalainen uranuurtaja lienee neurologi ja kirjailija Markku T. Hyyppä, joka on mm. osoittanut, että kulttuuria harrastavat ihmiset elävät vähintään kolme vuotta pitempään kuin ihmiset, jotka eivät harrasta kulttuuria. Viime aikoina erityisesti Turun yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat ansiokkaasti tuottaneet taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia koskevia selvityksiä ja tutkimusta.

Jyväskylän yliopiston monitieteinen musiikintutkimuksen huippuyksikkö on eri näkökulmista tutkinut erityisesti musiikin vaikutusta ihmiseen. Esimerkiksi aivohalvauksen saaneen henkilön toipuminen nopeutuu lempimusiikkia kuuntelemalla. Myös masennuksen hoidossa hoitovaste kaksinkertaistuu, kun perushoitoon yhdistetään musiikkiterapiaa.  

Ei siis ihme, että monet kunnat ja hoitolaitokset ovat ottaneet käyttöön näitä tehokkaita ja edullisia menetelmiä. Esimerkiksi Jyväskylässä on jo vuosia toiminut Taideapteekki, joka tuottaa kulttuuritarjontaa ikääntyneille eri puolilla Jyväskylää sijaitseviin päiväkeskuksiin. Jyväskylän kaupungin eräissä sote-yksiköissä kulttuuriset hyvinvointipalvelut ovat jo vakiintuneet osaksi hoiva- ja kuntoutusyksiköiden toimintaa. Vastaavia hyviä esimerkkejä löytyy eri puolilta Keski-Suomea. Sote- ja maakuntauudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta maakunnan järjestettäväksi, ja tässä saranakohdassa on syytä huolehtia siitä, että hyväksi havaitut ja toimivat mallit voivat jatkua myös uudistuksen jälkeen, vaikka palveluiden järjestäjä vaihtuu.

Myös valtion tasolla toiminta on havaittu tukemisen arvoiseksi. Taiteen edistämiskeskus (Taike) toteuttaa vuosina 2015-2019 Taiteen käytön ja hyvinvoinnin kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on luoda taiteen hyvinvointia tukevalle toiminnalle laaja ja vakiintunut rahoituspohja sekä muuttaa nykyisiä toiminnan rakenteita ja asenteita. Viimeisin rahoitushaku oli suunnattu erityisesti maakuntien liitoille, kuntayhtymille ja sairaanhoitopiireille hankkeeseen, jossa mallinnetaan, miten taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut otetaan mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen tulevaisuudessa.

Taike myönsi rahoitusta neljälle toimijalle, joista yksi on Keski-Suomen liitto. Meidän hankkeemme tavoitteena on varmistaa, että uuden maakunnan suunnittelussa ja toimintaa ohjaavissa asiakirjoissa mahdollistetaan kulttuuristen hyvinvointitoimenpiteiden toteuttaminen jatkossakin ja laajennetaan toimintaa myös niille alueille, joissa sitä ei vielä ole. Hankkeen tavoitteisiin pyritään tiiviissä yhteistyössä Keski-Suomen sote-valmistelijoiden kanssa. Projektikoordinaattorina aloittaa 1.2.2018 FM Tiina Kivioja. Hankkeen toteutusaikaa on tämä vuosi.

2 kommenttia

Suomi100 päättyi – miten meillä meni?

Torstaina 4. tammikuuta 2018 | Raija Partanen

 

Suomi100-juhlavuodesta tuli ennennäkemätön yhteinen juhla. Virallisen Suomi100-juhlavuoden kunniaksi järjestettiin noin 5000 tapahtumaa eri puolilla Suomea ja myös ulkomailla. Keski-Suomessa viralliseen Suomi100-ohjelmaan hyväksyttyjä hankkeita oli lähes 300, ja näiden lisäksi ympäri maakuntaa valtava määrä sellaisia suuria ja pieniä tapahtumia, jotka eivät virallista tunnusta valtioneuvoston kanslian Suomi100-sihteeristöltä hakeneet.

 

Juhlavuoden kokivat erityisen tärkeäksi ne noin 600 000 suomalaista, jotka itse osallistuivat juhlavuoden ohjelman tekemiseen. Ja niistäkin, jotka itse eivät ohjelmaa tuottaneet, neljä viidestä piti juhlavuoteen osallistumista tärkeänä.

 Juhlavuoden teemana oli Yhdessä. Ajatuksena oli synnyttää valtakunnallinen ja koko vuoden 2017 elävä juhlavuosi. Vuosi oli avoin kaikille suomalaisille ja Suomen ystäville - Suomessa ja maailmalla.

Juhlavuoden teemaa lähestyttiin historian, tämän päivän ja tulevaisuuden näkökulmista. Tämän lisäksi juhlavuoden hankkeille ei Keski-Suomessa nimetty mitään erityistä maakunnallista teemaa kuten vaikkapa Etelä-Karjalassa, jossa maakunnallinen Suomi 100 -teema on karjalaisuus.

 

Keski-Suomen juhlavuoden ohjelma oli värikäs ja monipuolinen. Ohjelmassa oli musiikkia katusoiton MM-kisoista kauneimpien suomalaisten kuorolaulujen maratonkonserttiin, hienoja uusien näytelmien kantaesityksiä ja myös tuttujen näytelmien uudelleen tulkintoja, kiinnostavia näyttelyitä Saarijärven Paavosta suomalaiseen nykyvalokuvaan ja kuvataiteen klassikoihin, ansiokkaita kirjanjulkistuksia henkilökohtaisista sukutarinoista suomalaisten yritysten esittelyyn. Suomalaista kansallispukua juhlittiin niin näyttelyin kuin muotinäytöksin, liikuntatapahtumien kirjoon mahtuivat SM-hiihdot ja kyläyhteisöjen yhteiset sauvakävelytapahtumat, luonto ja ruoka saivat myös omia tapahtumiaan. Veteraaneja muistettiin eri tavoin useissa tapahtumissa ja Suomen sotien yksi sankari, 110-vuotias suomenhevonen, sai myös omat kunnianosoituksensa.

 

Valtioneuvoston kanslia oli varannut rahoitusta juhlavuoden hankkeisiin - jokainen maakunnan liitto sai valtion rahaa 90.000 euroa myönnettäväksi niille hankkeille ja tapahtumille, jotka Suomi100-sihteeristö oli hyväksynyt viralliseen ohjelmaan.  Keski-Suomessa valtion rahapottia kasvatettiin vielä 30.000 euron lisärahoituksella Keski-Suomen kehittämisrahastosta. Viralliseen ohjelmaan hyväksytyt keskisuomalaiset hankkeet hakivat rahoitusta lähes 1,1 miljoonan euron edestä, ja kun jaettavana oli 120.000 euroa, on selvää, että moni hyväkin hanke jäi ilman rahoitusta. Loppujen lopuksi 64 keskisuomalaista hanketta sai Suomi100-rahoituksen. Jokaisella hankkeella tuli olla myös omaa rahoitusta, ja kun otetaan huomioon rahoitettujen hankkeiden omarahoitus, keskisuomalaisten rahallinen satsaus juhlavuoteen on liki 700.000 euroa.

 

Osa hankkeista ja tapahtumista oli kertaluonteisia, juuri Suomen 100-vuotisjuhlaan räätälöityjä. Osa oli vuotuisia tapahtumia, joissa juhlavuonna oli joku erityinen Suomi100-näkökulma. Osa uusista, juhlavuoteen tuotetuista tapahtumista saattaa jäädä elämään ja synnyttää uusia traditioita ja perinteitä. Juhlavuosi tuotti myös paljon aineistoa, joka dokumentoi Suomen mikro- ja lähihistoriaa - kirjoja, valokuvia, dokumenttielokuvia, haastatteluaineistoja, karttasovelluksia. Näistä jää pysyvä muistijälki myös seuraaville sadalle vuodelle.

 

Aluekoordinaattorin näkökulmasta juhlavuosi herätti monenlaisia tuntemuksia. Iloa ja ylpeyttä kaikista upeista keskisuomalaisista hankkeista ja niiden tekijöistä. Riittämättömyyden tunnetta siitä, että kaikkia hienoja hankkeita ei pystytty taloudellisesti tukemaan. Aika ajoin hampaidenkiristelyä turhasta (valtion) byrokratiasta.  Loppujen lopuksi kuitenkin jää kiitollisuus siitä, että sain yhtenä pienenä osana olla mukana tekemässä kaikkien aikojen juhlavuotta!

 

Keski-Suomen liitto kiittää kaikkia keskisuomalaisia juhlavuoden tekijöitä ja toivottaa menestystä vuodelle 2018!

 

https://www.youtube.com/watch?v=FhX3f-CV8zM

Ei kommentteja