Keski-Suomen liiton blogi

Kirjoittajina Keski-Suomen liiton johto ja muut talon asiantuntijat sekä vierailijat. Juttuaiheet ovat kirjoittajien omia valintoja ja näkemyksiä. Lue ja kommentoi! Kommentit päivitetään työaikana.

Mitä on lautasillamme vuonna 2030?

27.1.2016 15.36 | Hannu Koponen
Onnellinen lehmä lypsää maukasta maitoa.

Onnellinen lehmä lypsää maukasta maitoa.

Mitä me syömme tulevaisuudessa? Mitä ruoka voisi olla? Millaisia tulevat olemaan ruoantuotannon ja -viennin menestystarinamme? Tätä pohtii ruokapoliittinen selonteko, jota päivitetään nyt.


Minna Autio (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos) arveli ruokapoliittisen selonteon innostustilaisuudessa Berlusconin olleen ehkä oikeassa silloin aikanaan. Suomen ruokakulttuuri on pientä ja vaatimatonta verrattuna italialaiseen. Sanavalinnoissaan Berlusconi taisi tosin olla provosoivampi. Ruokamme ei ole yksiselitteisesti maailman parhainta, mutta meillä on kuitenkin valttimme: ne ovat puhtaus, laatu ja kestävyys.  

Ruoan viennissä ei pelkällä mämmillä pärjätä ja siinä meillä on vielä tekemistä. Nyhtökaura on hieno esimerkki uudentyyppisestä suomalaisesta ruokabisneksestä. Nyhtökauraa ei vielä saa kaupasta, mutta siitä pöhistään jo kaikkialla. Kohta vannoutunut karnivorikin saattaa huomaamattaan syödä lounaslinjastolta nyhtöpossun sijaan kasvisruoan.

Itse haksahdin yrttien vesiviljelyyn. Nyt naapurini ihmettelevät meiltä päivisinkin kajastavaa sinistä led-valoa. Urbaani puuhasteluni takaa meille toivottavasti ympärivuotisen tuoreen korianteri saannin. Ymmärrän toki, ettei minun pienpuuhasteluni vaikuta ruoantuotantoon pätkän vertaa.  Esimerkkini kertoo kuitenkin siitä mikä on muuttumassa. Suhde ruokaan ei enää synny kaupan elmukelmutettua pakkausta avaamalla, vaan ruoan tuotantotavoista ja alkuperästä halutaan tietoa. Mikä tila on tuottanut nämä kananmunat? Kuinka läheltä tämä salaatti tulee? Onko ruoka paikallista?

Kiertotalous on varmasti se seuraava megatrendi. Haminan paperitehtaan tyhjät vedenpuhdistusaltaat ovat tulevaisuudessa kalankasvatuskäytössä; Sybimar on firma, johon kannattaa tutustua. Kalankasvattamo on samalla biokaasun tuotantoyksikkö ja kasvihuoneet kala-altaiden päällä tuottavat vihanneksia kuten tomaattia ja salaattia. Kaikki tämä lämpenee Googlen hakukoneiden ylijäämälämmöllä. Kuinkahan tämä luontuisi Äänekoskella? Tai Kuoreveden Hallissa? Entäpä jos siinä olisi hyönteiskasvatusta samassa - hyönteisproteiinin hyödyntämisestä kun on jo puhuttu jonkin aikaa.

Kaiken tämän lopuksi vetoan paikallisiin tuottajiin: jaksakaa! Teitä arvostetaan ja teidän tekemisistänne me kuluttajat haluamme myös kuulla. Onnellinen kana, tyytyväinen lehmä ja ennen kaikkea tyytyväinen tuottaja ovat meidän kaikkien hyväksymiä tavoitteita ruoantuotannossa?

Ruokapoliittiinen selonteko löytyy osoitteesta: http://mmm.fi/ruoka2030

 

2 kommenttia "Mitä on lautasillamme vuonna 2030?"

Marita Salenius 27.1.2016 19.16

Kiitoksia vaan jaksamisen toivotuksista. Ei täällä oikeastaan jakseta - välillä ainakaan. Hyviä ideoita putkii sieltä ja täältä, mutta kun kohta täällä ei ole ketään, jotka niitä ideoita toteuttaisi. Toki suuri syy on väen kaikkoaminen, mutta kuitenkin edelleen se suurin syy on EU ja sen mukanaa tuomat normistot, joista ei millään saada järjellisiä.

Se suuruuden tukeminen on nykyään ykkösasia. Niin sanottu normaali ( ennen puhuttiin perheviljelmästä, eli siitä isännän ja emännän työpanoksesta) maatila ei oikeastaan saa enää minkäänlaisia investointiavustuksia saati korkotukilainoja (vaikka korot nyt alhaisia onkin - siis nyt ), jos on liian pieni. Kotieläintalouden kohdalla on törmätty kokoihin ja määrättyjen eläinmäärien alle meneviä investointeja ei tueta. Oletan, että näin on muussakin yritystoiminnassa. Kun sillä määrällä ei välttämättä ole merkitystä, vaan sillä, mitä jää viivan alle ja kuinka sillä viivan alusella perhe ja yritys elätetään.Pienikin tuki pienelle yritykselle voi olla elinehto, mutta suurelle yritykselle se suurempikin tuki voi hukkua kustannusten joukkoon.

Sitä kun jatkuvasti elää näiden normistojen, kirjanpitojen, tilastoiden ja tarkastusten keskellä ja kun ne viralliset työtkin pitäisi ehtiä tehdä, niin ihan ensimmäisenä tätä rumbaa ei jälkeläisilleen suosittele tansittavaksi.

Jos todella halutaan, että kaikki kaasut täälläkin talteen saadaan ja sitä nyhtöelantoa vielä hankitaan, niin nyt on se hetki, että byrokratia on saatava kuriin. Vaan en tätä usko. Eläimet ovat onnellisia, mutta onko niiden hoitaja!

Tommi Lunttila 29.1.2016 15.32

Näin ruoantuottajana ihmettelen että ruoasta puhutaan nykyään vain hinnan kautta. Ruoka tuntuu olevan välttämätön paha mitä pitää saada mahdollisimman halvalla. Suomalaiset tuottajat ovat sitoutuneet laatustrategiaan, tuotanto on maailman tarkimmin valvottua ja säädeltyä. Tämä tuo pakostakin kustannuksia, sillä emme tuota bulkkia. Sika joka on saanut pitää saparonsa ja broileri joka on saanut pitää nokkansa edustaa eläinten hyvinvoinnin huippua - näin ei ole edes muualla eu:ssa. Halutaanko näistä luopua kun näiden tuomaa kustannuksia ei saada katettua? Me voisimme olla vahva ruokamaa/maakunta, mutta meidän täytyisi olla ylpeämpiä kaikesta mitä suomessa tehdään!

Kommentoi "Mitä on lautasillamme vuonna 2030?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.